Isä onneksi työskenteli tuolloin kotona, joten mun ei tarvinnut olla yksin. Joskus aamupäivällä mentiin käymään terveysasemalla, missä rupesin oksentelemaan. Hoitaja ei tyyliin vilkaissutkaan minuun päin, näpytteli vain tietokoneella ja sanoi sen olevan vatsatautia.
Myöhään illalla taisin jo huutaa ja itkeä, äiti tuli kotiin ja taisi vähän säikähtää kun ei tiennyt tilani olleen niin huono. Lähdettiin lastenklinikalle, lääkäri paineli vähän vatsaa ja aika pikaseen mä olinkin jo leikkaussalissa.
Muistan kun anestesialääkäri pyysi laskemaan takaperin kymmenestä, ja ajattelin rehvakkaasti et piece of cake. "Kymmenen, yhdeksän, zzz" Heräsin huoneessa jossa sänkyäni vastapäätä oli valtava Britney Spears -juliste. En tykkää Britney Spearsista.
Kun vanhemmat tulivat käymään, äiti toi minulle sipsipussin ja tämän pienen turbaanipäisen pupun. Se oli aluksi ihan valkoinen, mutta sairaalasta päästyämme pupu oli harmaa ja nurhuinen. Harmitti kun possusin sen sipsipussin koska olin Karvisesta oppinut että sairaalaruoka on pahaa, ja sitten mun eteen iskettiin uunilohta (mun sen ajan lempiruokaa), enkä jaksanut syödä sitä. D'':
Pupu sai nimekseen Osama, koska sillon tais just olla WTC-tornit ja Bin Laden ajankohtaisia.
Äidillä on vielä tänäkin päivänä huono omatunto siitä kun hän oli ystävättärensä kanssa shoppaamassa minun kärsiessä kotona umpisuolen tulehduksesta. Oon yrittäny vakuuttaa etten kanna kaunaa. :P
Ai täst tuli enemmän sairaalakertomus kuin pehmolelukertomus. Pahoittelen!
