Pääsiäisenä meille muutti Kinder-karitsa Livohka.
Poikaystäväni halusi tuon karkkihyllyltä mukaan kun sillä oli pienenä ollut Lamppu-niminen lammaspehmo. Mä sain pitää kinderit.
Kovin paljon ujompi kaveri kuin mun pehmolelut. Sille pitää puhua kuiskaten ettei se pelästyisi. Alkusäikähdyksestä toivuttuaan lammas kertoi nimekseen Livohka, mikä kyl on erittäin osuva nimi.
Myöhemmin se kuitenkin ristittiin Pikku-Rodrigoksi poikaystäväni Kolumbiasta adoptoidun mielikuvituslapsen mukaan. Helpompi heittää muksui päivähoitoon kun niil on fyysinen ruumillistuma.
Vaikka Livohka onkin kaikin puolin reipas ja iloinen pikkukaritsa, arvostan myös erittäin paljon omien pehmolelujeni riehakkuutta ja sitä että ne pystyvät hengittämään myös peiton alla.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti