Siivouspäivä

Vaikka tienasin siivouspäivänä neljä kertaa enemmän kuin aiempina siivouspäivinä, oli jälkeenpäin kuitenkin tyhjä olo. Koska pehmoleluni ovat minulle niin rakkaita, odotin että muutkin suhtautuisivat niihin innostuneesti.
Vastaanotto oli kuitenkin melko nihkeää, niin vanhempien kuin yllättäen myös lastenkin osalta. Mieleeni jäi ehkä noin kolme neljä tapausta, joista voin olla varma että pikkuiseni pääsivät hyvään kotiin.

Koirille meni kans paljon. Sillee kiva, ku tykkään enemmän koirista kuin lapsista, mut let's face it - teuraaksihan ne menivät.

Niin ja tietenkin ystäväni sekä hänen poikaystävänsä innostuivat adoptoimaan useamman. Pääsen sitten halimaan niitä aina kyläilessäni. :)

#106 Täpp, #107 Hobie

 

Täpp on tuo täplikäs (daa) ja Hobie, nimetty Baywatchin Hobien mukaan, tuo hopeisempi.

#104 Vikkerkaar, #105 Kukkerpall

Sarjassamme väsyneet eläimet.

 

 

Vikkerkaar = sateenkaari
Kukkerpall = kuperkeikka

Lapsena aina käydessämme Virossa äiti osti minulle yhden Pound Puppies eläimen. Tarton vanhasta Kaubamajasta, jos aivan oikein muistan.

#102 Mihkel, #103 Muhkel

 

Mulla oli kolmikko Mihkel, Mähkel ja Muhkel. Mähkel oli elefantti, jolle oli askarreltu sideharsosta vaipat. (Nimestä tuli mieleen vironkielinen sana mähkmed = vaipat) Olen eläissäni hukannut vain kaksi pehmolelua, Mähkel on niistä toinen. Onneksi näistä hukkaamistapauksista se vähemmän raastava, mutta muistan edelleen harmituksen.

#101 Pongo

Sata ja yksi on tietenkin ainoa dalmatialaiseni, Pound Puppies Pongo.

 

Tän historiasta en oikein muista mitään, mut jotenkin mulla on semmonen kutina et Pongo ois ennemminkin löydetty kuin ostettu. Ajalta ennen milleniumia.

#100 Nubalo

Satasen raja rikki! Tämä vaatii jonkun erityisen pehmolelun..

Nubalo, itse suloisuus.

Painaessa sen posket hehkuvat punaisina ja se sanoo "I love you" pussausäänen kera.

 

Pienin ja hennoin, mutta yksi arvokkain ja tärkein aarteeni. Sain tämän tulijaisiksi rakkaalta ystävältä, joka oli ollut muistaakseni etelänlomalla perheensä kanssa. Täst ehk tekee tärkeämmäksi se ettei enää olla yhteyksissä lahjan antajan kanssa.

#099 Master Pain

 

Ostettu heinäkuussa 2007.
Nimetty Kung Pow: Enter the Fist -leffan pahiksen mukaan.

#098 Coop

Maaliskuu 2009.
Piti ostaa keittiövaaka, näin tämän ja päätin että pärjään ilman vaakaakin.
Nimetty Dog Soldiers -elokuvan Cooperin mukaan.

#097 Can!calf

 

Ostettu marraskuussa 2007.
Raukka roikkui korvastaan Stockmannilla.

#096 Semisti Kaskas

Tennojin eläintarhasta, Japani, elokuu 2008.

 

Japanissa kaskaiden siritys kesäisin on aika eeppistä, ja kaskas on japaniksi semi. Siitä nimi, vaikka tämä oikeasti taitaakin olla jonkin sortin sarvikuonokuoriainen.

Semisti Kaskas on sellainen renkailla varustettu perässä vedettävä puhallettava lelu. Edellisenä Siivouspäivänä pidin sitä myyntivalttinani, mutta eipä mennyt kaupaksi. :o

#095 Amusé

Elokuun 2008 Japanin matkalta.

Kokeilin ensimmäistä kertaa semmosta konetta jolla koitetaan kouralla tarttua johonkin ja kuljettaa se tiputusluukun kohdalle. Onnisti heti. :D

#094 Parfee

Selasin vanhoja blogitekstejäni ja löysin mysteerikrokotiilini. :)

 

 

Ostettu helmikuussa 2010 Korkeasaaresta.

Nimen Parfee keksin äsken lennosta.

Rakkaat lelut

Eilen muuttopakkauspuuhissa avasin lelukirstuni, katsoakseni olisiko siellä tilaa pääkalloilleni muuton ajaksi. Tuijotin laatikon sisältöä ja minuun iski suuri mielenvikaisuus - olin valmis luopumaan niistä. Sisäinen askeettini iloitsee.
Luulin jo jokunen joulu sitten vieneeni Pelstusarmeijalle kaikki sellaiset joilla ei ole tunnearvoa, mutta huomasin nyt ajattelevani "Ai vieläkö mulla on toi?" Joukossa oli yksi mm. mysteerikrokotiili, jota en muista omistaneeni. Mistä ja milloin se on minulle tullut, ei mitään havaintoa.

Elämän ehkä vaikein oppitunti on mulle lapsena ollut se, ettei pehmoleluilla (tai muillakaan elottomilla esineillä) ole tunteita. Rakas veljeni opetti sen minulle lyömällä pehmolelujani, minun ujeltaessa itkua vieressä. Vaan kun en meinaa vieläkään uskoa. (Nimim. itkin muutama vuosi sitten kun vanha pesukoneemme vietiin romuttamolle.)
Kyllä siiinä haikea mieli tuli pehmoleluja lajitellessa. Toy Story 3 ei auta asiaa yhtään. Mitä jos ne luulee etten välitä niistä? Uskottelin itselleni että onnellisempia ne ovat jonkun lapsen leikeissä kuin minun antiikkikirstussani.

Toki jätin itselleni parikymmentä rakkainta, ja kyllä sinne sitten pari sellaistakin jäi, joihin minulla ei suurempaa tunnesidettä ole, mutta jotka haluaisin mahdollisella lapsellani olevan. (Sillä syntymättömällä siittämättömällä äpärällä jota en edes halua. :P)

Jatkan edelleen pehmolelujeni kirjaamista tänne blogiin, vaikka suurin osa olisikin jo lähtenyt maailmalle. (Vaikka tänne kirjottelu onkin hieman laiskanpuoleista.) Jos ei mitään tule eteen niin nämä Otchun lelulaatikon asukit etsivät uutta kotia seuraavana Siivouspäivänä 30.8. Karhupuistossa. Tervetuloa adoptoimaan!

#093 Osama

 

Olisinkohan ollut viidennellä tai kuudennella luokalla, kun minulle tehtiin umpilisäkkeen poistoleikkaus. Vatsakipu alkoi jo aamulla, enkä tunnollisena oppilaana olisi halunnut olla pois koulusta. Oli viimeinen Egypti-esitelmän palautuspäivä, ja aihe oli lähellä sydäntäni. Isä vakuutteli ettei opettaja suutu tai anna hylättyä.
Isä onneksi työskenteli tuolloin kotona, joten mun ei tarvinnut olla yksin. Joskus aamupäivällä mentiin käymään terveysasemalla, missä rupesin oksentelemaan. Hoitaja ei tyyliin vilkaissutkaan minuun päin, näpytteli vain tietokoneella ja sanoi sen olevan vatsatautia.
Myöhään illalla taisin jo huutaa ja itkeä, äiti tuli kotiin ja taisi vähän säikähtää kun ei tiennyt tilani olleen niin huono. Lähdettiin lastenklinikalle, lääkäri paineli vähän vatsaa ja aika pikaseen mä olinkin jo leikkaussalissa.
Muistan kun anestesialääkäri pyysi laskemaan takaperin kymmenestä, ja ajattelin rehvakkaasti et piece of cake. "Kymmenen, yhdeksän, zzz" Heräsin huoneessa jossa sänkyäni vastapäätä oli valtava Britney Spears -juliste. En tykkää Britney Spearsista.

Kun vanhemmat tulivat käymään, äiti toi minulle sipsipussin ja tämän pienen turbaanipäisen pupun. Se oli aluksi ihan valkoinen, mutta sairaalasta päästyämme pupu oli harmaa ja nurhuinen. Harmitti kun possusin sen sipsipussin koska olin Karvisesta oppinut että sairaalaruoka on pahaa, ja sitten mun eteen iskettiin uunilohta (mun sen ajan lempiruokaa), enkä jaksanut syödä sitä. D'':

Pupu sai nimekseen Osama, koska sillon tais just olla WTC-tornit ja Bin Laden ajankohtaisia.

Äidillä on vielä tänäkin päivänä huono omatunto siitä kun hän oli ystävättärensä kanssa shoppaamassa minun kärsiessä kotona umpisuolen tulehduksesta. Oon yrittäny vakuuttaa etten kanna kaunaa. :P

Ai täst tuli enemmän sairaalakertomus kuin pehmolelukertomus. Pahoittelen!

#092 Page

Olin postissa yötöissä ystävänpäivänä 2010. Laskeskelin että jos skippaan suihkut ja safkat niin ehdin päivä- ja yötyön välillä nukkua viisi tuntia. Enkä tietenkaan saanu aina heti unen päästä kiinni. Eli törkeä univaje, ja sitten herään kesken unien ovikelloon ja avaimen rapinaan lukossa. Ja sitten rynkytykseen kun ovi stoppasi turvaketjuun. Isä tuli yllärivierailulle.

Olin hirvittävän väsynyt ja kiukkuinen, ja jälkeenpäin harmitti kun suutuin isälle, ku en ollut kertonut että olen yötöissä niin ei se voinut tietää. Seuraavana päivänä kämpilleni oli ilmestynyt anteeksipyynnöksi pussillinen kumkvatteja, granaattiomenamehua ja tämä pörröinen pikkuvalas. Liikutuin.

Nimeksi tuli Page koska silloin Akanishi Jinin A Page oli kuumin biisi.

#091 Muija Maunu

 

Muija Maunu on ollut mulla varmaan vauvaiästä asti, mutta nimensä se sai vasta kun olin kokkikoulussa. Tuhatjalkaisella on sama ilme kuin rakkaalla opettajallamme.

 

Mulla on hieman teknisiä ongelmia tän blogin kanssa, kun mulla on kaikki pehmolelut nimineen listatttu wordiin ja sit lihavoitu ne jotka oon jo laittanu blogiin. Mut nyt uudella koneella ei oo officea niin tää word-tiedosto näkyy pelkkänä koodisotkuna. Ota nyt siitä selvää missä mennään.

R.I.P. Squirre Equreuil

Ylitin itseni tänä vuonna ja valmistin elämäni hienoimmman lumiukon. Olihan sitä lunta jo pitkään odoteltukin.
Viime vuoden lumiukon jäljiltä vilustuin, nyt olin hankkinut oikein kunnon lumiukonvalmistushanskat. Hyvin toimivat.

 

Naapurikin tuli ottaamaan valokuvia. Ajattelin että ehkä kukaan ei noin hienoa kehtaisi rikkoa. Just joo. Ei menny edes 24 tuntia kun Squirre Equreuill oli hävitetty maan tasalle. Ketuttaa. :(

 

Töissä on ollut paljon vauvauutisia. Mä kelaan vaan et : "Jes, lisää lumiukkojen tuhoojia maailmaan." :(